Ruokamatkalla Tampereella

Olimme (taas vaihteeksi) syömässä Tampereella. Ja tällä kertaa emme vain nopeasti piipahtaneet paikalla, vaan yövyimme kaupungissa - ilman lasta. Hän oli kummitädillään hoidossa. Tämä tarkoitti monipuolisempaa ateriakattausta kuin hamppareita tai Marusekia.

Aloitimme kuitenkin aasialaisella. Haaveilimme menevämme päivälliselle Nomuun, mutta ovella totesimme ikärajan olevan klo 18 jälkeen 18. Veen ollessa mukana emme siis päässeet syömään. Harmillisesti tämä ei näkynyt nettisivuilla ipadin näytössä (kuten eivät myöskään muut yhteystiedot). Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä olimme bomnganneet Välimäen Masun, jonne siirryimme. Torstai-iltana ravintolassa oli hyvin tilaa ja syöttötuolikin löytyi. Tilasimme Matin kanssa nimikkomenun (39 €), johon kuului bun possusta ja kurkusta ja napostelusalaatti pavuista, pääruoaksi grillattua kanaa, vihanneksia, paahdettuja soijapapuja, poppareita ja lientä sekä jälkkäriksi (periaatteessa) jäätelöä ja friteerattua banaania.

Menu oli oikein hyvä. Minun suosikkini oli kanan nahka, jota yleensä vihaan, mutta joka nyt oli rapea ja makean mausteinen, myös liemi oli maistuvaa. Vee söi samat bunit ruuaksi, jotka meillä olivat jaettuna alkuruokana. Tosin Veen sämpylöistä oli jätetty pikkelöity kurkku pois ja laitettu tuoretta tilalle. Hyvin näytti maistuvan, sillä ukkeli jaksoi istua koko ruokailun sämpylöidensä parissa tyytyväisenä. Asiaa auttoi myös tarjoilijan tuoma huippuhieno haarukka. Annoimme hänen maistaa myös jälkkäriä ja loppujen lopuksi puolet minun annoksestani katosi parempiin suihin ja itku tuli, kun jäätelö loppui. Hyvää siis.

Seuraavana päivänä kävelimme kaupungilla ja piipahdimme Kauppahallissa. En ole sielä aiemmin käynyt ja minuun iskee suunnaton kateus niitä kaupunkeja kohtaan, joissa on kivoja kauppahalleja. Ja Tampereella on. Hallissa oli myös paljon lounaspaikkoja ja lounastimme ranskalaisessa ravintolassa 4 vuodenaikaa. Minä söin sipulikeittoa ja Matti lasagnea. Oikein hyvää, kotiruokamaista.

Illalla olimme kahdestaan Ravintola C´ssä, joka on melko tyylipuhdasta fine diningia. Ja ihanaa sellaista! Söimme menun; suolaista raparperia, ahventa & uusia perunoita, hevosta & voikukkaa tai kuusirisottoa, kuhaa & peltokanankaalia, ankkaa & punajuurta, juustoa & marja-aroniahilloa, koivusorbettia & jogurttia ja jälkiruuaksi taas raparperia ja ternimaitoa. Ahven, ankka ja jälkkäri olivat parhaita, mutta ehdottomasti paras oli koivusorbetti jogurtilla. Se tuli väliruokana ennen jälkiruokaa ja maistui samalta miltä koivu tuoksuu. Kesäpäivältä. Menuun sai ottaa viinipaketin ja paketista oli tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto.

Kun haimme Veen hoidosta pyörimme vielä kaupungilla. Tai oikeammin Näsikalliolla ja Tallipihalla. Tallipihan kahvilassa söimme pienen lounaan ja siitä jatkoimme Minetti-jäätelölle. Melkein en kehtaa kertoa, että tällaisen kulinaristisen viikonlopun jälkeen ajaessamme takaisin kotiin oli meidän pakko pysähtyä päivälliselle erään takapenkin märisijän vuoksi. Koska energiaa piti myös purkaa, stoppasimme leikkipaikalliseen vaihtoehtoon. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt Hesessä, mutta luulenpa, ettemme sinne vähään aikaan eksykään...