Grillikausi avattu - tavallaan

Viime viikonloppuna minun teki mieli grilliruokaa. Vaikka säät olivat mitä olivat, oli sitä kuitenkin saatava. Niinpä tyydyin käyttämään uunin grillivastusta halajamani ribsien valmitukseen. Hyvin ne onnistuivat niinkin.

Ohje vaatii aikaa, mutta on muuten hyvin helppo. Aktiivinen tekemisenkin määrä jää pieneksi, sillä suurin osa ajasta menee passiiviseen odotteluun.

Ribsien kaveriksi tein chilillä, limellä ja kalakastikkeella maustettua coleslawta ja makeita, maustettuja pähkinöitä.

Ribsit

2 kg possun ribsejä

Pintamausteseos
4 valkosipulin kynttä
2 rkl suolaa
2 rkl fariinisokeria
2 tl chilijauhetta
2 tl paprikajauhetta
1/2 tl mustapippuria

Keitinliemi
0,5 l cokista
1 l omenamehua

Pinnalle
1 ruukku korianteria
1 punainen chili

1. Pilko valkosipulinkynnet pieneksi hakkeeksi. Sekoita muut mausteet yhteen ja hiero ribsien pintaan. Anna maustua jääkaapissa vähintään 2 h, mielellään yön yli.
2. Pilko ribsit kattilaan sopiviksi paloiksi. Kaada päälle cokis ja omenamehu. Keittele miedolla lämmöllä 2 h ja anna sen jälkeen ribsien muhia viilenevässä keitinliemessä puolisen tuntia.
3. Keitä keitinliemi kasaan niin, että sitä on jäljellä n. 2 dl. Laita samalla joko grilli tai uuni grillivastuksilla kuumenemaan.
4. Valele kokoonkeitettyä keitinlientä ribsien pintaan ja grillaa tai paista uunissa 5-10 minuuttia. Valele vielä grillistä tai uunista tulon jälkeen ribsit keitinliemellä.
5. Hienonna korianteri ja chili ja ripottele ribsien pinnalle.

Ei-niin-kuvauksellinen-pasta

Meillä maanantaina taisi olla ensimmäinen hellepäivä - ihan varma en ole, menikö virallisella mittauspisteellä raja rikki, mutta meillä kotona mittari näytti +25 astetta. Tästä syystä halusin tehdä jotain supernopeaa ruokaa.

Lainasin jonkin aikaa sitten kirjastosta Italian kasviskeittiön parhaita-kirjan jostakin 90-luvulta. Ohjeet ovat kuitenkin klassikkoja, joten sinänsä teksti ei ole vanhentunutta. Lueskelin kirjan läpi ja merkkasin mielenkiintoiset ohjeet post-it-lapuilla. Hellepäivän pastaksi valikoitui post-iteista sipulipasta. Tämä pasta ei ole kovin fotogeeninen, mutta maultaan lempeän lohturuokamainen.

Sipulipasta

1 nippu uutta sipulia
25 g voita
1/2 dl vettä
1 dl kermaa
1/4 tl muskottipähkinää
1 dl silputtua persiljaa
suolaa ja pippuria

200 g pastaa

1. Pilko sipuli melko pieniksi renkaiksi ja sulata kannellisessa pannussa voi, johon lisäät sipulin. Laita samalla pastavesi kiehumaan.
2. Kuullota sipulia pannulla voissa, kunnes se alkaa pehmetä. Lisää pannuun vesi ja laita kansi päälle. Hauduta sipuleita viitisen minuuttia tai kunnes ne ovat pehmeitä.
3. Lisää pasta kiehuvaan veteen ja kun pasta on valmista, valmista kastike loppuun. Lisää sipuleihin kerma ja mausteet. Kiehauta vielä kerran.
4. Sekoita pastan joukkoon kastike. Tarjoile parmesanin kera.

Ruokamatkalla Tampereella

Olimme (taas vaihteeksi) syömässä Tampereella. Ja tällä kertaa emme vain nopeasti piipahtaneet paikalla, vaan yövyimme kaupungissa - ilman lasta. Hän oli kummitädillään hoidossa. Tämä tarkoitti monipuolisempaa ateriakattausta kuin hamppareita tai Marusekia.

Aloitimme kuitenkin aasialaisella. Haaveilimme menevämme päivälliselle Nomuun, mutta ovella totesimme ikärajan olevan klo 18 jälkeen 18. Veen ollessa mukana emme siis päässeet syömään. Harmillisesti tämä ei näkynyt nettisivuilla ipadin näytössä (kuten eivät myöskään muut yhteystiedot). Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä olimme bomnganneet Välimäen Masun, jonne siirryimme. Torstai-iltana ravintolassa oli hyvin tilaa ja syöttötuolikin löytyi. Tilasimme Matin kanssa nimikkomenun (39 €), johon kuului bun possusta ja kurkusta ja napostelusalaatti pavuista, pääruoaksi grillattua kanaa, vihanneksia, paahdettuja soijapapuja, poppareita ja lientä sekä jälkkäriksi (periaatteessa) jäätelöä ja friteerattua banaania.

Menu oli oikein hyvä. Minun suosikkini oli kanan nahka, jota yleensä vihaan, mutta joka nyt oli rapea ja makean mausteinen, myös liemi oli maistuvaa. Vee söi samat bunit ruuaksi, jotka meillä olivat jaettuna alkuruokana. Tosin Veen sämpylöistä oli jätetty pikkelöity kurkku pois ja laitettu tuoretta tilalle. Hyvin näytti maistuvan, sillä ukkeli jaksoi istua koko ruokailun sämpylöidensä parissa tyytyväisenä. Asiaa auttoi myös tarjoilijan tuoma huippuhieno haarukka. Annoimme hänen maistaa myös jälkkäriä ja loppujen lopuksi puolet minun annoksestani katosi parempiin suihin ja itku tuli, kun jäätelö loppui. Hyvää siis.

Seuraavana päivänä kävelimme kaupungilla ja piipahdimme Kauppahallissa. En ole sielä aiemmin käynyt ja minuun iskee suunnaton kateus niitä kaupunkeja kohtaan, joissa on kivoja kauppahalleja. Ja Tampereella on. Hallissa oli myös paljon lounaspaikkoja ja lounastimme ranskalaisessa ravintolassa 4 vuodenaikaa. Minä söin sipulikeittoa ja Matti lasagnea. Oikein hyvää, kotiruokamaista.

Illalla olimme kahdestaan Ravintola C´ssä, joka on melko tyylipuhdasta fine diningia. Ja ihanaa sellaista! Söimme menun; suolaista raparperia, ahventa & uusia perunoita, hevosta & voikukkaa tai kuusirisottoa, kuhaa & peltokanankaalia, ankkaa & punajuurta, juustoa & marja-aroniahilloa, koivusorbettia & jogurttia ja jälkiruuaksi taas raparperia ja ternimaitoa. Ahven, ankka ja jälkkäri olivat parhaita, mutta ehdottomasti paras oli koivusorbetti jogurtilla. Se tuli väliruokana ennen jälkiruokaa ja maistui samalta miltä koivu tuoksuu. Kesäpäivältä. Menuun sai ottaa viinipaketin ja paketista oli tarjolla myös alkoholiton vaihtoehto.

Kun haimme Veen hoidosta pyörimme vielä kaupungilla. Tai oikeammin Näsikalliolla ja Tallipihalla. Tallipihan kahvilassa söimme pienen lounaan ja siitä jatkoimme Minetti-jäätelölle. Melkein en kehtaa kertoa, että tällaisen kulinaristisen viikonlopun jälkeen ajaessamme takaisin kotiin oli meidän pakko pysähtyä päivälliselle erään takapenkin märisijän vuoksi. Koska energiaa piti myös purkaa, stoppasimme leikkipaikalliseen vaihtoehtoon. En edes muista milloin olen viimeksi käynyt Hesessä, mutta luulenpa, ettemme sinne vähään aikaan eksykään...

Juustokakku uunissa

Viime perjantaiaamuna minun alkoi tehdä mieli juustokakkua. Siis ihan hirveästi. Sellaista uunissa tehtyä. Kaupasta oli ostettava tarvikkeet ja leivottava sellainen samoin tein. Herkuttelimme sillä sitten koko viikonlopun.

Googletin reseptin ja muuntelin sitä hiukan omaan makuuni sopivaksi. Ja varsin hyvä siitä tulikin. Reseptissä kehotettiin pitkään paistoon matalassa lämmössä. Tämä oli loistava vinkki, sillä usein uunissa paistettaviin juustokakkuihin syntyy kuorta, mutta tällä neuvolla kakku pysyi kauniin vaaleana koko paiston. Sen sanottiin myös estävän halkeilua, mutta minun kakkuni oli kuitenkin halkeillut.

Tein kaveriksi kakulle mansikkasosetta 500 g pakastemansikoista ja muutamasta ruokalusikasta marmeladisokeria. Se ei ole pakollista, mutta herkullista kuitenkin!

New York Cheesecake

Pohja
150 g Digestive-keksejä
50 g voita

Täyte
600 g Philadelphia-tuorejuustoa
250 g mascarponejuustoa
2 dl sokeria
3 munaa
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu/ 2 tl vaniljasokeria
2 rkl vehnäjauhoja

1. Tee pohja murskaamalla keksit jauhomaisiksi. Sulata voi ja lisää sen joukkoon keksimurska. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja painele seos tiiviiksi pohjaksi.
2. Valmista täyte sekoittamalla tuorejuusto, mascarponejuusto ja sokeri yhteen. Lisää munat yksi kerrallaan seokseen. Lisää lopuksi sitruunan raastettu kuori ja mehu tai vaniljasokeri sekä vehnäjauhot. Kaada täyte pohjan päälle.
3. Kypsennä juustokakkua 150 asteisessa uunissa tunnin ajan. Käännä sitten uuni pois päältä ja kypsennä kakkua vielä tunti uunin jälkilämmössä. Anna kakun jäähtyä vielä uunista tulon jälkeen ainakin huoneenlämpöiseksi. Jos maltat, laita kakku vielä jääkaappiin, sillä se on parasta vierailtuaan yön yli siellä.

Kesytetty nokkonen

Aloitin kukkapenkkien kitkemisen tänä vuonna tosi aikaisin. Ajattelin, että jos nyt nyhdän alkavat tihulaisversot maasta, pääsen kesällä helpommalla (toiveajattelua). Päätin kuitenkin säästää muutaman tihulaisen sulostuttamaan, ei kukkapenkkiä, vaan keittiötä.

Mitä super-lähi-sesonkiruokaa! Kukkapenkkeihin jäi tällä haavaa monta nokkosen juurakkoa, joista osasta poistin jo pieniä, polttavia lehtiä. Paras olisi kerätä noin kymmensenttisiä kasveja, mutta minun vielä viistivät maata. Siitä syystä huuhtelin ne ylimääräisen kerran.

Nokkonen kannattaa kerätä kumihanskat kädessä, sillä pienetkin alut polttavat sormia. Jotkut osaavat tosin tarttua kasviin niin, etteivät poltinkarvat pääse satuttamaan, mutta minä en tätä tekniikkaa osaa. Tykkään nyhtää kasveja käsin, niin kitkiessä kuin poimiessa. Toisille sopii paremmin saksiminen.

Meillä polttavat nokkoset muuttuivat lempeiksi letuiksi.

Nokkosletut (7 kpl)

7 dl tuoreita nokkosia
7 dl punaista maitoa
3 kananmunaa
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
4 dl täysjyvävehnäjauhoa

paistamiseen voita

1. Kerää tuoreet nokkoset saasteettomalta paikalta ja huuhdo ne huolellisesti. Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä viiden minuutin ajan. Puristele kuivaksi kahden talouspaperin välissä.
2. Vatkaa kananmunat ja maito sekaisin. Lisää suola ja sokeri sekä nokkoset. Vatkaa joukkoon jauhot. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
3. Lämmitä lettupannu keskilämmölle. Sulata pieni nokare voita pannulle ja paista lettu siinä molemmin puolin kullanruskeaksi. Jos taikina tuntuu mielestäsi liian löysältä, lisää jauhoja puoli desiä kerrallaan. Jos taas liian paksulta, lisää loraus maitoa.
4. Tarjoa letut voisulan, valitsemasi hillon tai sokerin kanssa. Tee kaveriksi salaatti, jos päätät, että nämä ovat suolainen ruoka.

Suolaista mansikkaa

Olen sortunut jo muutaman kerran espanjalaisiin mansikoihin. Siellä ne seisovat kaupan hyllyssä tuoksuvina, heleän punaisina ja kutsuvina... enkä voi vastustaa kiusausta.

Jos sinullakin on ongelmana, että himoat mansikoita, mutta tiedät, etteivät ne maistu vielä niin suloisen makeilta kuin kotimaiset, on ongelmaan oiva ratkaisu. Juuri näitä, hiukan kirpeitä mansikoita, on paras käyttää salaatteihin ja muihin suolaisiin ruokiin.

Tämä ohje on osviitta, voit vaihtaa juuston tai salaatin tai molemmat, lisätä vaikka avokadoa ja hyviä pähkinöitä. Se, mitä en jättäisi pois on liraus balsamicoetikkaa. Mansikat ja balsamico on mielestäni match made in heaven.

Mansikkasalaatti

250 g mansikoita
1 ruukku Crisp-salaattia
1/2 kurkku
1 uusi sipuli
75 g Luostari-juustoa
1 kourallinen basilikaa
1 tl balsamicoa
1 rkl oliiviöljyä
ripsaus suolaa ja pippuria

1. Siivuta mansikat. Revi salaatti ja pilko kurkku, sipuli ja juusto pieniksi, neliskanttisiksi paloiksi.
2. Kokoa salaatti kulhoon ja tiputtele basilikanlehdet sen päälle.
3. Kaada salaatin päälle balsamico, oliiviöljy ja ripsaus suolaa sekä pippuria.
4. Tarjoa leivän kera.

Marusekissa

Joka kerta kun lähdemme ajamaan Ilmajoelta Järvenpäähän käymme Tampereella syömässä. Kriteeristö ravintolalle on tällöin kova: pitää päästä helposti autolla, pitää olla nopea, pitää olla lapsiystävällinen, pitää olla hyvää... Käytännössä valitsemme usein hampurilaisten ja Marusekin välillä.

Maruseki on meidän näkökulmastamme paremmalla puolella Hämeenkatua sijaitseva japanilainen ravintola, joka tarjoaa sushia, mutta myös muita japanilaisia ruokia. Suurin osa annoksista on helposti jaettavissa, joten ravintolassa onkin kiva tilata pöytä täyteen pikku herkkuja.

Olemme syöneet Marusekissa sushilajitelmia, useita pääruokia, tempuraa, dumplingseja... oikeastaan listalta kaikkea muuta, paitsi jälkiruokia. Jotenkin aina on sellainen fiilis, että jälkkäri jää välistä. Johtunee kalpis-limsasta (erittäin esanssinen juoma, jota on pakko tilata joka kerta!).

Vappua edeltävänä perjantaina ajelimme etelään ja uumoilimme, että emme saa ravintolasta pöytää, koska se oli juuri sinä päivänä avattu remonttitauon jälkeen. Matti kuitenkin soitti ja yllätys oli iloinen, kun saimme pöydän.

Tällä reissulla syötäväksi valikoitui yakigyoza-nyyttejä, friteerattua kanaa ja shiso-majoneesia, caterpillar-susheja sekä possunposkea ja punakaalta. Parhaaksi annokseksi nousivat molempien mielestä caterpillar-sushit, jotka itseasiassa maistuivat hyvin vähän perinteiseltä sushilta. Vee sai tempuralohi- ja munakasnigirejä sekä edamamepapuja, jotka näyttivät maistuvan.

Monen käyntikerran jälkeen voin iloisesti suositella Marusekia, jos mielii japanilaista purtavaa. Välillä keittiö on hitaahko ja välillä se toimii oikein reippaasti. Tarjoilijat ovat olleet joka kerralla ystävällisiä. Veen käytös ei tällä kertaa ollut oppikirjasta ja pöytämme oli melko siivoton, mutta silti saimme osaksemme hymyjä ja Vee pienen, keltaisen origamilinnun lähtiessämme.

Kurkkaus Afrikkaan

Maanantaina pääni oli täysin tyhjä ja ruuanlaiton miettiminen tuntui takkuiselta. Turvauduin Soppa365-sivustoon ja löysin sieltä maapähkinäkeiton, johon lisäsin alkuperäisen reseptin mukaisesti bataattia ja kanaa.

Maapähkinäkeitto on kotoisin Afrikasta ja sen kanssa piti saada jotakin leipää. Päädyin googlettamaan siis afrikkalaista leipää. Ja löysinkin erityisesti somalialaisia leipiä. Vaikka somalit ovat Suomen kolmanneksi isoin vieraskielinen väestöryhmä, tajusin, etten tiedä somalialaisesta keittiöstä mitään.

Mutta nytpä tiedän! Ainakin sen, että heidän muufo-leipäsensä on herkullinen. Matti äänesti näitä vahvasti jatkoon.

Muufot korianterilla ja sipulilla (8-10 kpl)

5,5 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl maissijauhoja
1 tl sokeria
1 tl suolaa
1/2 pss kuivahiivaa
1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
1 pienehkö sipuli hienonnettuna
1 ruukku korianteria hienonnettuna
6,5 dl lämmintä vettä

öljyä paistamiseen

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää hienonnettu valkosipulin kynsi, sipuli ja ruukullinen korianteria.
2. Lisää vesi vatkaten puukauhalla rivakasti. Anna taikinan tekeytyä 2 tunnin ajan (itse en näin kauan odottanut, vaan aloin paistopuuhiin jo puolen tunnin jälkeen.
3. Kaada pieni liraus öljyä pienelle pannulle (blinipannun kokoiselle) ja paista muufoa, kunnes toinen puoli on kullanruskea. Kaada hiukan öljyä muufolle ennen kääntämistä. Paista myös toinen puoli kullanruskeaksi.
4. Tarjoile keiton tai pataruuan kanssa.

Salaattia!

En ole pitkään aikaan ostanut keittokirjoja, sillä käytän melko paljon nettiä reseptien selailuun. Suosikkejani ovat maku.fi ja soppa365-sivusto.

Nyt kuitenkin olin markkinoinnin iloinen uhri ja ennakkotilasin Jäävuoren huipulla-salaattikirjan. Tein viikonloppuna kirjasta jo kahta salaattia, toisen herkkusienistä ja toisen parsasta.

Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan ja noudattaa jotakuinkin satokautta. Erityisesti kesän ja syksyn salaatit vaikuttavat herkullisilta ja uusilta. Parasta antia mielestäni olivat kuitenkin kastikkeet. Itse maustan salaatit pääasiassa oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla, mutta nyt innostuin sekoittelemaan kastikkeita salaateille. Uskon, että kesällä innostun niistä vielä enemmän.

Ripoteltavaa

En ole pitkään aikaan tehnyt sosekeittoja, mutta nyt olen innostunut niistä. Suurena syynä lienee, että olen eniten innostunut lisukkeista, joita voi kasata keiton päälle.

Tavallinen sosekeitto on vähän tylsä ja monotoninen syödä. Kun sen päälle kokoaa jotakin rouskuvaa ja makuisaa, tuntuu keitto jopa juhlalliselta.

Tämän lisäkkeen tein tomaattikeiton kaveriksi. Uskon sen sopivan myös muihin vahvanmakuisiin keittoihin.

Fetalisäke sosekeitolle

40 g pinjansiemeniä
100 g fetakuutioita
kourallinen basilikaa
1 rkl oliiviöljyä

1. Paahda pinjansiemeniä keskilämmöllä, kunnes ne saavat väriä. Kaada siemenet kulhoon.
2. Lisää kulhoon fetakuutiot, kourallinen revittyä basilikaa ja oliiviöljyä. Pyöräytä aineet sekaisin.
3. Tarjoile sosekeiton päällä.

Parsakausi korkattu

Korkkasimme parsakauden. Melkein en kehtaa myöntää, mutta perulaisilla parsoilla. Siksi en tehnyt mielestäni parasta parsaruokaa, parsaa ja kananmunaa, vaan parsa oli tässä ruuassa sivuroolissa. Ihan virallista korkkausta varten pitää odotella lähempänä kasvatettuja parsoja.

Koska viimein myös Pohjanmaalla on alkanut ihan oikea kevät ja tennareilla on voinut tallustaa, ainakin lyhyen nukutusvaunulenkin, piti parsoille saada keväinen estradi. Ja mikäs sen keväisempää kuin pasta primavera.

Herkku on Matin suosikkipastoja ja minäkin pidän siitä paljon, vaikken yleensä kermaisia pastoja korkealle rankkaakaan. Tein tähän kasvissoiroja porkkanasta ja vasta jälkikäteen tajusin, että kesäkurpitsa olisi ollut teemaan sopivampi valinta.

Pasta primavera

100 g spagettia
8 porkkanaa/kesäkurpitsa
(tai 200 g pastaa)

Kastike
1 pieni sipuli
2 kynttä valkosipulia
80 g tuoretta pinaattia
200 g pakasteherneitä
nippu parsaa
250 g mascarponea
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl valitsemiasi yrttejä
mustapippuria
suolaa

Tarjoiluun
parmesanjuustoa


1. Leikkaa julienne-leikkurilla porkkanoista tai kesäkurpitsasta pitkiä soiroja. Pilko samalla kastiketta varten sipuli ja valkosipuli pieneksi. Käsittele parsa niin, että otat molemmista päistä kiinni ja taivutat. Parsa katkeaa aina siitä kohdasta, jossa puumainen osuus loppuu. Pilko parsa kukintonsa kokoisiksi paloiksi.
2. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pastaa n. 10 minuuttia hyvin suolatussa vedessä ja lisää kahdeksi viimeiseksi minuutiksi kasvissoirot.
3. Kun olet laittanut pastan kiehumaan, ala valmistaa kastiketta. Kuullota pannulla sipuli ja valkosipuli. Lisää muutamassa erässä pinaatin lehdet ja paista kunnes ne ovat kutistuneet. Lisää sitten herneet.
4. Kun herneet ovat lämmenneet, lisää mascarponejuusto ja pilkottu parsa. Anna kiehahtaa.
5. Kun pasta on valmis ja valutettuna, mausta kastike sitruunanmehulla ja raastetulla kuorella, yrteillä (minulla oli basilikaa, minttua, ruohosipulia ja tilliä) sekä suolalla ja pippurilla.
6. Sekoita pasta ja kastike sekaisin kastikepannulla ja laita koko komeus tarjoiluastiaan. Raasta päälle parmesanjuustoa.

Viimeinen pataruoka

Talvi alkaa olla taputeltu ja pakkasta on enää öisin. Iltapäivällä aurinko lämmittää niin, että keittiön ja olohuoneen lämpötila nousee helposti parikin astetta. Se tarkoittaa, että pataruokien kausi alkaa olla meillä lopuillaan.

Voi siis olla, että viime viikonloppuna laittamani moussaka oli viimeinen pataruoka tältä keväältä. Se oli kuitenkin sen verran herkullista, että teen sitä varmasti uudestaan. Munakoiso on ollut itselleni hankala paikka. Olen vasta nyt oppinut käsittelemään sen niin, että se hautuu uuniruuissa muhevaksi eikä vetisyydestä ole tietoakaan.

Tämän ruuan kohdalla suosittelen, että valmista ruoka ja tilaa sitten pitsa. Moussaka on nimittäin niin paljon parempaa seuraavana päivänä.

Moussaka

1 kg munakoisoja
500 g perunaa
(voit käyttää myös 1,5 kg munakoisoja)
suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl oliivöljyä

Jauhelihakastike
400 g (lampaan)jauhelihaa
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
400 g tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl kanelia
mustapippuria
1 ruukku tuoretta minttua

Valkokastike
25 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
100 g pehmeää vuohenjuustoa
1/4 tl muskottipähkinää
mustapippuria
1 kananmuna

1. Laita perunat kiehumaan, jos käytät niitä. Kun perunat ovat valmiit ja jäähtyneet, leikkaa ne ohuehkoiksi lanteiksi. Pilko perunoiden kiehuessa munakoisot n. 0,5 cm paksuisiksi lanteiksi. Sirota munakoisojen päälle suolaa ja "itketä" niitä perunoiden keittymisen ajan.
2. Laita vehnäjauhot laakealle lautaselle. Pyyhkäise suola pois munakoisolantin päältä, pyöräytä se vehnäjauhoissa ja laita pannulle paistumaan. Paista muutama minuutti per puoli. Varaa toinen lautanen kullankeltaisille, kypsille munakoisoille. Tässä hommassa kuluu oliiviöljyä tuon desin verran.
3. Valmista sitten jauhelihakastike. Voit tehdä tämän samaan pannuun, jossa paistoit munakoisot. Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi. Kuullota niitä hetki öljyssä ja lisää sitten pannulle jauheliha. Paista kypsäksi.
4. Vähennä lämpöä ja lisää joukkoon tomaattimurska ja mausteet sekä yrtit. Jätä hautumaan valkokastikkeen valmistuksen ajaksi.
5. Valmista valkokastike sulattamalla voi paksupohjaisessa kattilassa. Kun voi on sulanut, lisää vehnäjauhot. Paahda suurustetta hetki. Lisää maitoa vähissä erissä, vatkaa vispilällä koko ajan ja anna kastikkeen paksuuntua ja kiehahtaa välissä ennen uuden maitoerän lisäystä.
6. Kun kaikki maito on kulunut, ota kastike hellalta. Lisää joukkoon vuohenjuusto ja mausteet. Sekoita, kunnes vuohenjuusto on kokonaan sulanut. Lisää hiukan jäähtyneeseen kastikkeeseen kanamuna koko ajan vatkaten.
7. Kokoa moussaka. Laita pohjalle jauhelihakastiketta ja lado sitten peruna- ja munakoisolantteja kastikkeen päälle. Laita sitten uusi jauhelihakastikekerros ja taas vihanneksia. Jatka, kunnes viimeinen kerros munakoisoja ja perunaa on ladottu. Kaada sitten koko komeuden niskaan valkokastike.
8. Paista moussakaa 200 asteisessa uunissa n. 45 minuuttia. Anna asettua vähintään vartin verran.

Muffinsseja kahdella tapaa

Tein Veen 1-vuotissyntymäpäiville kakun sijaan muffinsseja. Vein niitä myös tuliaisena paikallisten äitien tapaamiseen, koska kolmestakymmenestäkuudesta kappaleesta jäi muutama syömättä.

Muffinssit saavuttivat suosiota, erityisesti sellaisten henkilöiden parissa, jotka ovat persoja makealle. Olen itsekin sitä mieltä, että tämä on parhaimpia perusmuffinssiohjeitani. Voin ja sokerin vaahdottaminen tekee leivoksista tiiviimpiä ja kosteampia kuin muna-sokeri-vaahtoleivonnaisista.

Muffinssit (12 kpl)


Taikina

115 g voita
1 1/4 dl sokeria
2 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu/ 1 tl vaniljauutetta ja 1 rkl maitoa

1. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi.
2. Lisää seokseen kananmunat yksitellen ja vatkaa hyvin välissä.
3. Lisää vehnäjauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe taikinaan.
4. Lisää lopuksi sitruunan mehu ja raastettu kuori, jos haluat sitruunaisia muffinsseja tai vaniljauute ja maito, jos haluat vaniljaisia muffinsseja.
5. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes muffinssit ovat kullankeltaisia. Jäähdytä.

Kuorrute

250 g mascarponea
100 g voita
500 g tomusokeria
1-2 rkl sitruunamehua/ 1-2 tl vaniljauutetta

1. Vatkaa mascarpone, voi ja tomusokeri tasaiseksi kuorrutteeksi.
2. Lisää sitruunamehu tai vaniljauute valintasi mukaan. Määrällä voit säädellä kuorrutteen makua.
3. Koristele pursotuksin tai levittämällä kuorrute veitsellä. Hyvä ohje pursotuksiin löytyy täältä.

Mitä äiti edellä...

...sitä poika perässä. Nimittäin keittiössä oleilua.

Poikamme Vee syntyi lähes tulkoon vuosi sitten ja on sen jälkeen mullistanut keittiömme. Ei sillä, että söisimme erilaista ruokaa, vaan sillä, että keittiömme näyttää kovin erilaiselta hänen tulonsa jälkeen.

Aluksi ruokapöydän päässä nökötti kevyt vauvansänky ja sitten siihen istutettiin syöttötuoli. Ruuanlaiton logistiikkaa on joutunut miettimään keittiöreittien saralla. Aiemmin Vee köllötteli viltin päällä, mutta on nyt joka ikisessä käänteessä sotkeutumassa ruuanlaittajan jalkoihin.

Vee kuitenkin rakastaa keittiötä ja ruuanlaittoa ja haluaa osallistua siihen koko pienen olemuksensa voimin. Hän osaa jo tyhjentää tiskikonetta, laittaa sen kiinni, hämmentää ruokaa ja raivata keittiön laatikot ja kaapit tyhjiksi. Hän istuu pöydän päässä ja sanoo mam-mam ja muiskauttaa suutaan, kun ruoka on hyvää. Pääsiäisenä tarjosimme paahdettua myskikurpitsakeittoa, hernerisottoa ja paistettua kanaa aikuisten ohella myös Veelle: "Mam-mam."

Jotta pienellä kulinaristin alulla olisi pätevät vehkeet, hemmotteli äiti häntä hankkimalla kunnon välineet. Näillä työvälineillä ja näillä padoilla ja pannuilla saisi aikaan oikeaakin ruokaa. Niitä säilytetään meillä kulmakaapissa ja Vee osaa hakea ne itse sieltä, ihan kuin äidinkin kattilat.

Keltainen keitto

Alunperin minun piti tehdä uppomunia pääsiäisen alkupalaksi. Sitten idea vaihtui maa-artisokkakeitoksi. Kaupassa suunnitelmat muuttuivat toisen kerran, kun maa-artisokkia ei ollutkaan saatavilla. Niiden tavanomaisen paikan alla komeili muutama kurpitsa ja siitä se ajatus sitten lähti.

Joskus spontaani säveltäminen kannattaa, sillä tästä keitosta tulikin oikein keväisen keltaista ja muhevan makuista. Keitto sai päälleen pientä purtavaa, kun nappasin pääruuan risoton ruskistamisvaiheesta muutaman ruokalusikan sipuli-valkosipuli-pekoni-silppua ja paahdoin sen manteleiden kera.

Paahdettu myskikurpitsakeitto mantelin ja pekonin kera

Keitto

n. 1 kg myskikurpitsaa
5 keskikokoista perunaa
2 valkosipulin kynttä
7,5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
0,5 dl kermaa
suolaa

1. Halkaise myskikurpitsat kahtia ja paahda niitä 175 asteisessa uunissa tunnin ajan. Jäähdytä kurpitsat.
2. Kuori perunat ja lohko ne pienehköiksi paloiksi. Kuori valkosipulin kynnet. Poista myskikurpitsan siemenkodat ja kaavi sen hedelmäliha kuorestaan.
3. Laita perunat, valkosipuli, myskikurpitsa, vesi ja kasvisliemikuutio kattilaan ja keitä n. 15 minuutin ajan, kunnes perunat ovat kypsiä.
4. Kaada hiukan keitinlientä erilliseen astiaan, jotta voit lisätä sitä keittoon tarvittaessa. Soseuta kasvikset ja lisää lientä tarvittaessa. Lopuksi lisää kerma ja tarvittaessa suolaa.

Lisäke

1 pieni sipuli
1 valkosipulin kynsi
30 g pekonikuutioita
40 g mantelilastuja

1. Pilko sipuli ja valkosipuli pieneksi.
2. Laita pannulle sipulisilput ja pekoni. Paahda pannulla, kunnes sipuli on pehmeää ja pekoni miltei kypsää. Lisää sitten mantelilastut ja paahda, kunnes ne hiukan ruskistuvat.
3. Ripota tarjoiluvaiheessa lisäke keiton päälle.

Mangosalsa ja kaverit

Yksi tämän kuun sesonkihedelmistä on mango. Harmittavasti en ole itse löytänyt kaupasta kunnon kypsiä yksilöitä, joten muutama hedelmä on seissyt huoneenlämmössä meillä kypsymässä. Viikonloppuna päätin käyttää vielä hiukan raa´an mangon salsaan, johon sen kirpsakkuus sopikin hyvin.

Me teimme salsan kaveriksi nyhtöpossua, mutta voisin ajatella myös lammaspaistin jämien sopivan tähän. Vaikka sitten pääsiäisen jälkeen. Tähtianis ei ole kovin meksikolainen makumaailmaltaan, mutta diggailen siitä siinä määrin, että sekin pääsi pataan.

Tortillat mangosalsalla ja possulla

Mangosalsa

1 mango
1/2 chiliä
1/4 punasipulia
kourallinen minttua
ripaus suolaa
ripaus sokeria

1. Kuori ja pilko mango pienenpieniksi kuutioiksi.
2. Silppua chili ja punasipuli, jos mahdollista, vielä pienemmiksi kuutioiksi.
3. Pilko minttu hienoksi varsineen kaikkineen.
4. Sekoita kaikki aineet yhteen ja mausta ripauksella suolaa ja sokeria

Juustokastike

2 dl kermaa (tai kermamaitoa)
200 g (cheddar) juustoraastetta

1. Kiehauta kerma kattilassa.
2. Lisää juustoraaste vähissä erissä koko ajan sekoittaen.
3. Anna jäähtyä ja sekoittele kastiketta välillä jäähtymisen aikana ettei juusto jämähdä pohjaan.

Nyhtöpossu

n. 800 g kassleria, possun palapaistia tai lapaa
1 plo olutta (Sol)
2 rkl ruokosokeria (myös intiaani- ja fariinisokeri sopivat)
2 tl suolaa
2 tähtianista
3/4 punasipulia (yksi sipuli siis jaetaan possun ja mangosalsan kesken)

1. Ota valitsemasi possun osa n. 1 tunti ennen valmistusta huoneenlämpöön.
2. Laita possu pataan ja olut perään. Mausta suolalla, sokerilla ja tähtianiksilla. Lohko sipulit joukkoon.
3. Kypsennä possua 125 asteessa neljästä kuuteen tuntia.
4. Ota possu uunista ja nostele kauhalla liha kulhoon. Lisää hiukan lientä perään. Riivi liha rikki, tähän kehoitetaan ottamaan usein kaksi haarukkaa, mutta kokemukseni mukaan muovikauha riittää.

Guacamole

3 kypsää avokadoa
1 valkosipulin kynsi
1 pieni tomaatti
suolaa
pippuria

1. Halkaise avokadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha kulhoon.
2. Pilko valkosipuli ja tomaatti pieneksi.
3. Muussaa ainekset yhteen haarukalla ja mausta suolalla ja pippurilla.

Lisäksi

6 kpl isoja tortillalettuja
korianteria

Porkkanasta pastaa

Olen toki kuullut "pastasta", joka tehdään kasvissoiroista, aiemminkin, mutta pitänyt ideaa erikoisruokavalioiden juttuna (ja satun pitämään pastasta aika paljon). Kasvisten syönnistä olen ruokavalioista viis innostunut ja haluan oppia käyttämään niitä mahdollisimman monipuolisesti ja uusin tavoin.

Asenteeni kasvissoiroihin muuttui, kun luin tämän tämän blogin ohjeen. Pastaa ja kasviksia. Ei mitään poissulkevaa, just mun juttu. Soiroja varten piti tilata julienneleikkuri täältä. Älä edes harkitse tekeväsi tätä reseptiä ilman sitä. Ellet ole huippu veitsen käsittelyssä.

Syötyäni tätä pastaa, olin myyty. Kasvissoirot ovat tulleet jäädäkseen.

Porkkanapasta paahdetulla valkosipulilla ja fetalla

8 porkkanaa
80 g spagettia
6 valkosipulin kynttä
30 g voita
40 g pinjansiemeniä
200 g fetaa
1/2 dl korppujauhoja
pari kourallista yrttejä, rucolaa, pinaattia
mustapippuria


1. Kuori porkkanat ja suikaloi ne julienneleikkurilla. Loppuohjeen yrtit voi pilkkoa samaan syssyyn. Voit käyttää mieleisiäsi yrttejä, pinaattia tai rucolaa. Minä laitoin basilikaa ja minttua.
2. Laita hyvin suolattu pastavesi kiehumaan ja pilko samaan aikaan valkosipulin kynnet ohuiksi lastuiksi. Jos määrä hirvittää, sitä voi vähentää.
3. Kun vesi kiehuu, kippaa pastat sekaan. Tarkoitus on lisätä porkkanat viimeiseksi kolmeksi minuutiksi, joten vähennä kolme minuuttia pastan ohjeistetusta keittoajasta ja väännä lopputulos munakelloon.
4. Laita voi pannulle ja kun se on lähes sulanut lisää joukkoon valkosipulit. Paistele valkosipuleita miedolla lämmöllä, kunnes ne pehmenevät ja voi muuttuu kullanruskeaksi. Lisää pinjansiemenet, hämmennä hetki ja siirrä pannu sivuun.
5. Kun pasta on lähes kypsää, lisää porkkanasoirot kattilaan viimeiseksi kolmeksi minuutiksi.
6. Murentele fetajuusto tarjoiluastian pohjalle. Valuta valmis pasta-porkkanaseos ja sekoita se fetan joukkoon. Ripota korppujauhot ja yrtit pastan sekaan ja kaada päälle vielä pinjansiemen-voi-seos. Mausta mustapippurilla. Jos haluat, voit raastaa hiukan parmesania pastan pinnalle.

Pääsiäispasha

Minulle pääsiäisen odotetuin herkku on pasha. Äitini on aina valmistanut sitä pääsiäiseksi. Kun muutin Pohjanmaalle, tajusin, ettei täällä juurikaan syödä pashaa. Matillekin herkku oli jäänyt vieraaksi. Niinpä soitin äidille ja pyysin reseptin.

Ja huomautettakoon, että tässä on siis voita. Ja sokeria. Ja rahkaa (eikun, sehän oli terveellistä). Ja mielestäni muu on huijausta.

Pasha

1 sitruuna
200 g voita
2 dl sokeria
2 keltuaista
500 g rahkaa
1 tl vaniljajauhetta tai 2 tl -sokeria
(2 rkl sukaatteja)

1. Raasta sitruunan kuori ja purista mehu talteen.
2. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
3. Sekoita voin ja sokerin joukkoon keltuaiset ja rahka. Mausta seos vaniljalla, sitruunan kuorella ja mehulla.
4. Vuoraa harsomaisella kankaalla muotti, jota haluat käyttää pashan valmistukseen. Voit käyttää pashamuottia, kahvinsuodatinta tai syvän mallista siivilää. Minä luotan Ikean siivilään. Lusikoi pashaseos muottiin ja laita muotin alle kulho, johon liika neste valuu. Kääräise harson päät pashamassan päälle ja laita vielä lautanen painoksi.
5. Valuta pashaa vuorokauden verran. Tämän jälkeen kumoa se pienelle tarjoilualustalle ja koristele pääsiäiskarkeilla.

Pikkuisen terveellisemmän äidin luomat lettumuistot

Pienenä rakastin niitä aamuja, kun isä sanoi: "Tänään voitaisiin paistaa lettuja." Lettuihin liittyy ikuinen kesä, auringon paiste ja hampaissa ritisevä sokeri.  Rapeareunaiset letut, joita useimmat kutsuvat pitsireunaisiksi, minä nimesin aurinkoletuiksi. Vaarini paistoi parhaat sellaiset.

Lettuihin liittyy myös sellainen taika, että niitä ei voi tehdä huonolla tuulella. Kun paistetaan lettuja, on kaikki hyvin.

Paistoin Veelle ekat letut viikonloppuna. Koska hän on sen verran pieni, piti niiden tietenkin olla vähän terveellisempiä kuin perinteisten lettujen. Näitä voi ehkä myös syödä hitusen paremmalla omallatunnolla kuin tavallisia lettuja. Toisaalta, ehkä lettujen syömisestä ei pidä poteakaan huonoa omaatuntoa...

Yhtä kaikki, nämä olivat oikein hyviä. Yleensä banskuletut maistuvat vähän liian terveellisiltä, mutta näissä oleva suola paransi makua huomattavasti ja leivinjauhe teki lettusista pancakemaisempia.

Banaanipannukakut

2 (yli)kypsää banaania
3 munaa
2 dl kaurahiutaleita
1/4 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
öljyä tai voita paistamiseen

1. Voit käyttää lettujen tekemiseen joko tehosekoitinta tai sauvasekoitinta. Pilko kulhoon tai tehosekoittimeen banaanit. Riko perään kananmunat ja lisää kuivat aineet. Surruta sekaisin lettutaikinaksi.
2. Paista pannukakkuja pienellä blinipannun kokoisella pannulla tai pikkulettupannulla. Levy saa olla keskiteholla. Käännä lettu vasta, kun taikina on hyvin hyytynyt. Blinipannulla sain taikinasta aikaiseksi neljä lettua.
3. Tarjoa banaanipannukakut kreikkalaisen jogurtin ja hunajan kera.

Salaattikääröt

Söimme koko viikon perusruokien perusruokia: makaroonilaatikkoa ja jauhelihakeittoa. Viikonloppuna tekikin sitten jo mieli muunlaisia makuja ja inspiraatio kohdistui aasialaiseen ruokaan. Keittiön ikkunalla nököttävät yrtit viimeistelivät päätöksen ja aterian.

Salaattikääröt aasialaisilla kanapullilla

Kanapullat

400 g broilerin jauhelihaa

1/2 dl turkkilaista jogurttia

3/4 dl korppujauhoja

1/2-1 tl chilitahnaa

1/2-1 tl inkivääritahnaa

1 valkosipulin kynsi

1 rkl kalakastiketta

1 rkl soijaa

Nuudelisalaatti

2 pussia riisinuudelia

1 ruukku minttua

1 ruukku korianteria

1 dl suolapähkinöitä

1 dl kuivattua sipulia

1/2-1 punainen chili

1 valkosipulin kynsi

1 tl suolaa

4 rkl seesamöljyä

1 rkl rypsiöljyä

1 rkl sitruuna- tai limemehua

Lisäksi

1 kerä cosmopolitansalaattia

1 dl kookoskermaa

1. Aloita lihapullien valmistuksella. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Sekoita kulhossa jogurtti, korppujauho ja mausteet yhteen. Anna turvota hetki. Lisää pullataikinaan broilerin jauheliha. Pyöritä massasta pieniä pullia, n. 16 kpl, ja laita ne uunipellille. Kypsennä kanapullia uunissa n. 15 minuuttia.

2. Pullien kypsyessä valmista nuudelisalaatti. Laita riisinuudelit kulhoon ja kiehauta litran verran vettä. Kaada vesi nuudelien päälle.

3. Silppua salaattia varten minttu ja korianteri varsineen pieneksi hakkelukseksi. Rouhi suolapähkinät pienemmäksi. Laita yrtit, suolapähkinärouhe ja kuivattu sipuli salaattikulhon pohjalle.

4. Valuta nuudelit ja kaada niiden päälle siivilässä kylmää vettä, että ne jäähtyvät nopeasti. Kumoa nuudelit salaattikulhoon. 

5. Pieni chili ja valkosipulinkynsi hakkelukseksi ja sekoita kastike juomalasissa niistä, suolasta, seesam- ja rypsiöljystä sekä sitruuna- tai limemehusta. Kippaa kastike salaattikulhoon.

6. Sekoita kaikki salaattiainekset nyt yhteen ja jätä se maustumaan huoneenlämpöön, kunnes lihapullat ovat valmiita.

7. Riivi salaatinlehdet irti toisistaan. Pienimmät sisälehdet voi säästää seuraavan päivän salaattia varten. Kokoa annos laittamalla salaatinlehdelle pari ruokalusikkaa nuudelisalaattia, pari kanapullaa ja kruunaa koko komeus teelusikallisella tai kahdella kookoskermaa.  

Britakakku vähän väärin

Näin maaliskuun kieppeillä alkaa virallinen pakastinten (meillä on siis niitä kaksi) tyhjennyskausi. Lähempänä kesää urakka tuntuu toivottomalta ja jokin puolukkapurkki sinne jää kuitenkin pyörimään. Aikaisemmalla ajoituksella pakastimen saa todennäköisemmin tyhjäksi.

Havahduin tähän, kun etsin aamiaisjogurttiini mansikoita. Koko 20 kiloa on syöty jo parempiin suihin! Mutta lakkaa, jota en muista pakastaneeni, löytyi sitten senkin edestä. Sitä aamupalalle manteleiden kera ja silti yksi purkki liikeni leivontaan.

En ole vielä keksinyt sellaista nostotekniikkaa, että yksikään kakkulevy pysyisi mallissaan. Tästä syystä britakakussa toimin niinkin vääräoppisesti, että levitän täytteet levyn päälle. Ihan reunoille asti en kuitenkaan, sillä hitunen marengin rapeudesta pitää säästää.

Lakkabrita

Pohja

125 g voita

1 dl sokeria

2 keltuaista

1,5 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 dl maitoa

Marenki

2 valkuaista

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

Kiisseli

1 l lakkoja

0,5 dl sokeria

n. 1 rkl perunajauhoja

n. 2 rkl vettä

Lisäksi

2 dl kermaa

2 tl sokeria

100 g mantelilastuja

1. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää keltuaiset.

2. Sekoita jauho ja leivinjauhe yhteen. Lisää voi-sokerivaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja maitioa.

3. Voitele ja korppujauhota vuoka ja kaada pohjataikina siihen. Paista pohjaa uunissa n. 10 min.

4. Vatkaa saman aikaan valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaisten sekaan sokeria puoli desiä kerrallaan, kunnes sokeri sulaa vaahtoon.

5. Nostele marenki sivellään puoliksi paistuneen pohjan päälle ja anna kakun paistua vielä vartin verran.

6. Kakun jäähtyessä valmista lakkakiisseli. Paseeraa lakat metalliverkkosiivilän läpi, mikäli haluat siemenet pois. Laita lakat kattilaan sokerin kanssa ja anna kiehahtaa. Lisää vesitilkkaan sekoitettu perunajauho vähitellen kiisseliin, kunnes se on sopivan suuruista.

7. Anna myös kiisselin jäähtyä ja vatkaa sillä aikaa kerma vaahdoksi. Mausta se sokerilla. Lisäksi paahda mantelilastut pannulla kullanruskeiksi.

8. Kokoa britakakku levittämällä lakkakiisseli kakkupohjalle, kerma sen päälle ja ripottelemalla komeudeksi vielä paahdetut mantelilastut.

Tervetuloa

Olet astunut Ronnalan keittiöön, ruokablogiin, jota pitää Veen äiti, Matin vaimo, tuleva hallintotieteilijä, entinen viittomakommunikaation opettaja ja järvenpääläinen, joka sattuu asumaan Ilmajoella.

Kokkaan rennolla otteella, mutta aina hyvällä maulla. Maustaminen onnistuu, kakkujen koristelu taas ei. Seuraan ruokatrendejä, mutta vaalin myös perinteitä. Ja välillä nämä kaksi sekoittuvat uudenlaiseksi sopaksi. Kaikki blogiin päätyvät ohjeet ovat hyväksi koettuja - ellei toisin sanota. Ja usko pois, niinkin sanotaan.