Poikamme Vee syntyi lähes tulkoon vuosi sitten ja on sen jälkeen mullistanut keittiömme. Ei sillä, että söisimme erilaista ruokaa, vaan sillä, että keittiömme näyttää kovin erilaiselta hänen tulonsa jälkeen.
Aluksi ruokapöydän päässä nökötti kevyt vauvansänky ja sitten siihen istutettiin syöttötuoli. Ruuanlaiton logistiikkaa on joutunut miettimään keittiöreittien saralla. Aiemmin Vee köllötteli viltin päällä, mutta on nyt joka ikisessä käänteessä sotkeutumassa ruuanlaittajan jalkoihin.
Vee kuitenkin rakastaa keittiötä ja ruuanlaittoa ja haluaa osallistua siihen koko pienen olemuksensa voimin. Hän osaa jo tyhjentää tiskikonetta, laittaa sen kiinni, hämmentää ruokaa ja raivata keittiön laatikot ja kaapit tyhjiksi. Hän istuu pöydän päässä ja sanoo mam-mam ja muiskauttaa suutaan, kun ruoka on hyvää. Pääsiäisenä tarjosimme paahdettua myskikurpitsakeittoa, hernerisottoa ja paistettua kanaa aikuisten ohella myös Veelle: "Mam-mam."
Jotta pienellä kulinaristin alulla olisi pätevät vehkeet, hemmotteli äiti häntä hankkimalla kunnon välineet. Näillä työvälineillä ja näillä padoilla ja pannuilla saisi aikaan oikeaakin ruokaa. Niitä säilytetään meillä kulmakaapissa ja Vee osaa hakea ne itse sieltä, ihan kuin äidinkin kattilat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti